Ihon vieroittautumista kortisonivoiteista on jatkunut nyt jo 8 kk ja oikeastaan tilanne on melkolailla samanlainen kuin pari kuukautta sitten. Muualla iho on melko hyvänä, mutta kasvoissa hilseilyä edelleen. Välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Jokin viikko sitten vasta huomasin kunnolla, kuinka henkisesti raskas prosessi tämä on ollut. Tajusin, että loppusyksystä / alkuvuodesta elämäniloni oli hiipunut melko pieneksi. En innostunut mistään, en jaksanut tehdä mitään, olin todella aikaansaamaton – olo oli kerrassaan masentunut. Havahduin tähän oikeastaan vasta sitten, kun aloin taas pikku hiljaa innostua asioista. Ehkä siihen auttoi se, että kävin muutaman kerran töissä toisella (kun siis yleensä työskentelen yksin kotona yrittäjänä). Sain vähän uutta sisältöä elämään, uusia mukavia ihmisia ja pientä maiseman ja työn vaihtelevaisuutta.
Eli jotain edistystäkin on tapahtunut, jos ei ihossa niin henkisesti. Suosittelen myös sinullekin, joka tätä käyt läpi, että muista huolehtia itsestäsi myös henkisesti. Itse annoin itselleni tietoisesti aikaa levähtää silloin alussa, kun iho oli todella pahana enkä saanut nukuttua. Mutta sitten se alakuloisuus jäi jotenkin päälle. Edes ulkomaanreissu ei tuonut helpotusta, tiesin, että siellä ollaan se viikko ja sen jälkeen palataan takaisin samaan vanhaan. Mutta minulla tosiaan auttoi uusi sisältö elämään uuden työn muodossa – vaikka en ole tehnyt sitä kuin satunnaisia päiviä niin silti.
Mitä muuta se voisi olla? Ehkäpä uusi harrastus? Tai vanha, jota ei ole jostain syystä harrastanut. Eikä sen välttämättä tarvitse olla ihmeellistä, se voi olla vaikka piirtämistä tai kirjoittamista – ilman turhia paineita lopputuloksesta! Tai jos olet järjestelmällinen tai tykkäät siivota, mikset siivoaisi oikein kunnolla kaappeja ja varastoja. Mistä olet pitänyt pienenä? Siitä monesti pitää myös isona, mutta turhat paineet ulkopuolelta saavat sisäiset kriitikkomme huutamaan naama punaisina, että ”sinä et osaa tarpeeksi hyvin, ei kannata tehdä ollenkaan!!”. Mutta voithan tehdä asioita ihan vain omaksi iloksi.
Minä esimerkiksi nautin kamalasti tarrojen liimailusta! Niinpä! Kuulostaa ensinnäkin hyvin lapselliselta ja typerältä, mutta minulle se tuottaa iloa. Koristelen kalenteriani tarroilla ja liimaan siihen kuvia – eihän siinä sinänsä hirveästi järkeä ole, mutta se on mukavaa. Ja YouTubea katsoessani, olen huomannut, että en ole edes ainut maailmassa 😅
Ihon kunto
Kevään siitepölykausi on alkanut ja luultavasti se on välillä pahentanut käsivarsien iho-oireita. Myös kaulan iho on ollut jo pidempään arka ja kutiava, olen raapinut ihon verille useamman kerran yön aikana. Pari päivää sitten aloin syömään allergialääkettä päivittäin – lähinnä testiksi, auttaisiko se. Mutta tuntuu, että oireet tulevat ja menevät ihan miten sattuu, joten jos allergialääkkeestä ei ole huomattavaa helpotusta, jätän sen pois.
Ihotuotteista tällä hetkellä käytössä on pelkästään kookosöljy, jota lisään kasvoille tarvittaessa useita kertoja päivän aikana. Hilseily on tällä hetkellä voimakkainta leuassa, tänä aamuna hyvin vähäistä otsassa ja vähäistä poskilla. Välissä oli kausi, että korvien alue oli jo ihan terve, mutta nyt korvalehdet hieman hilseilevät, mutta korvien taukset ovat terveet, kun välillä ne ovat olleet hyvinkin pahassa kunnossa.
Välillä olen kokeillut laittaa meikkivoidetta – silloin kun on pitänyt mennä johonkin juhliin / tapahtumiin, mutta sen jälkeen iho tuntuu hilseilevän kahta kauheammin. Ripsiväriä laitoin vähän tässä taannoin ja se ei tuntunut kovin pahalta, ihon ollessa huonompi, tuntui että se kutitti silmiä. Kulmaväriä laitan silloin tällöin, joskus se tuntuu kutittavan, joskus ei. Muuta en ole edes yrittänyt käyttää, esim. luomivärit ovat pysyneet hyvinkin kaapissa.
Kahvin juonnin lopetin viime keväänä, mutta joulun alla join taas hieman. Yritin lopettaa sitä vuoden vaihteen jälkeen, mutta se tuntui niin hankalalta, että toistaiseksi juon yhden aamukahvikupillisen päivässä (juhlapäivinä enemmän 😅). Totesin, että ei pidä olla itselleen liian ankara, ehkä sen lopettaminen tulee jossain vaiheessa myöhemmin…
Joten kyllä tämä tästä, ei auta kuin jaksaa jatkaa eteenpäin 😅
Tiina